Niin on päästy jo huhtikuulle! Kevät tulossa ja saatu nauttia kurakeleistä... niin no emäntä ehkä ei enemmissä määrin niistä ole nauttinut, mutta kuitenkin... Uusi pyyhe tassuille tuli hommattua, josta lienee hyötyä jatkossakin, koirat innostuivat siitä ainakin ;D Koiruuksien emäntä vietti taannoin syntymäpäiväänsä ja koiratkin saivat osakseen pientä juhlallisuutta - tottakai :) Uusia nappuloita ostettiin ja kasa luita, kyllä siinä jo oli juhlaa yllin kyllin :) 

 

Matkustettukin ollaan ja tällä kertaa saimme yllättyä, Rusina ei voinutkaan pahoin! Pahoinvointia on aikaisemmin Rusinalla jonkin verran havaittu, mutta tällä kertaa ei sitä ilmennyt :) Oli ilo huomata että tuo vaiva on helpottanut :) Rommin matka jälleen meni yhtä hyvin kuin aikaisemminkin, Rommi on jo vanha tekijä. :)

 

Pieniä koiruuksiakin tähän väliin on sattunut.... Ei mitään suurta kuitenkaan, villiä menoa ja matot vinossa... Voidaan ajatella, että poikkeaako tämä paljonkaan normaali arjestamme, mutta kyllä se siinä mielessä poikkeaa, että vauhtia koiruuksilla on ollut vielä entistäkin enemmän kuin aikaisemmin. Liekö sitten aurinko vaikuttanut asiaan.... En tiedä. :) Ja jos yleensäkin vauhtia on paljon niin voitte vain kuvitella sen menon vauhdikkuutta nyt! :) Rusina varsinkin saa välillä sellaisia hepuleita, että ihmettelen sitä energiatasoa jonka tuo koira päivittäin saavuttaa! Usein toivonkin, että se antaisi minulle osan energiastaan.... ja niin se antaakin, tuomalla elämääni niin paljon iloa ja rakkautta <3 Kumpikin noista koiruuksista on minulle kuin omia lapsiani ja tuovat auringon jokaiseen päivääni - pilvisempäänkin. Näin se energia tarttuu minuunkin! :)

 

Pääsiäinenkin on tulossa, se vietellään omalla porukalla rennosti ottaen ja nauttien ulkoilusta. :) Rommi on käsittänyt esineiden noutamisen jalon taidon, joten leikkien toteutukseen koirien kanssa menee varmasti pääsiäispyhätkin. :) Uutta ulkoiluttajaa etsiskellään tässä kihlattuni kotikunnasta, ja toivomme sen pian löytyvän. Mahdollistaisi paremmin poikien vierailut. Joitakin yhteydenottoja on jo saatu,katsotaan tukeeko vielä lisääkin.

 

Uusia kortteja poikien kuvista sain aikaiseksi taas, saa nähdä missä tilanteissa niitä tulee taasen käytettyä, joulukortit viime jouluna jo teinkin, korttien valmistuksesta noiden kavereiden kuvista tuli emännän harrastus ihan vasta.  Sen verran hyviä kuvia olen kavereista saanut että harrastus jatkunee. :)

 

Pian alkaa taas koirapuistoreissutkin, niitä innolla odottaen! Kumpikin koira tykkää ulkoilusta ja muiden koirien kanssa leikkimisestä sekä niihin tutustumisesta että varmasti innokkaita koiraouistoilijoita tästä taloudesta löytyy :))

Uusia koiratuttavuuksia olemme saaneet tässä viimeaikoina hyvän määrän, ja se on piristänyt sekä emäntää että koiria. :) 

 

Tästä on hyvä aloittaa iloinen, aurinkoinen kevät! :) Terveisiä kaikille lukijoille ja aurinkoisia päiviä!:)

 

 

Jälleen taas saatiin kirjoitteluun aihetta... tai no koskas sitä ei olisi näiden kavereiden kuuluessa elämääni... :D Koska allekirjoittanut sattuu olemaan liikuntarajoitteinen, tuo se jonkinlaista haastetta myös koiran/koirien kanssa elämiseen ja erilaisten asoiden toteutukseen. Yksi niistä asioista, joka tuo arkeen haastetta on ulkoilu koiran kanssa. Sitä helpottaakseni järjestin pojille ulkoiluttajat, jotka käyvät luonamme aamuin illoin. Mutta tokihan haluan itsekin osallistua ulkoilutuksiin, ovathan kyseessä rakkaat ystäväni. Tänään sitten saavutin sen, minkä olen toivonut tapahtuvan. Pystyn lenkkeilemään itsekseen koirieni kanssa, sähkömopon toimiessa omana kulkuneuvonani. Ei asia ollutkaan niin vaikeasti toteutettavissa, kun aikaisemmin olin luullut. Sekä Rommi että Rusina käsittävät asioita tosi hienosti, tämä on mahtavaa! kiitos pojat! :)

 

Tässä sitä huomaa, kuinka itsekin koirien myötä muuttuu... aiemmin olin hiljainen hissukka, omiin oloihini käpertyjä... Nykyään sosiaalinen höpöttäjä ja toimelias, etenkin jos asia koiriin liittyy :D Myös käsitys omista taidoistani ja kyvyistäni on vahvistunut, pojat ovat sitä hyvin auttaneet. Kuinka paljon iloa koirat tuovatkaan elämääni <3

Tämän viikon lauantaina Rommi täyttääkin jo 9kk :) Ei uskoisi, että aika menee näin nopeasti. Tämäkin päivä on mennyt yhdessä hujauksessa, kun koirien touhuja on seuraillut. Mielenkiintoisinta varmaan tässä viimeaikoina on ollut huomata, kuinka paljon koirat voivat oppia näin lyhyessäkin ajassa. Itse olen niille kaiken opettanut, ja ne todella kuuntelevat minua ja toimivat toiveideni mukaisesti. :) Muistan vieläkin, kuinka iloitsin saatuani Rommilta itse kynnet leikattua! Oli se saavutus, huomattava sellainen. Käsieni hienomotoristen ongelmien vuoksi kuvittelin, ettei sekään minulta itseltäni onnistuisi, mutta onnistuihan se. Rommi osaa ottaa tämmöiset hoitotoimenpiteet kuin mies ikään, ei turhaan hötkyile. Ojentaa vain tassunsa  kuin todetakseen: "no hyvä on, leikkaa sitte ne kynnet, mä huilaan" :D 

 

Nämä ovat näitä arjen pieniä iloja, joita nykyisellään elämässäni on paljon. Koirien myötä olen saanut myös uusia ystävyyssuhteita ja saanut positiivisen minäkuvan. :) Se tietynlainen arkuus on unohtunut kokonaan. :) Jutustelen tuntemattomillekin mielelläni, aiemmin en sitä olisi kovinkaan herkästi tehnyt.

 

Tämä päivä meni koirilla leppoisasti, jopa vähän riehuttiinkin! Se kuuluu jokaiseen päivään, jokunen riehukohtaus on tultava päivän aikana - ja etenkin Rusinalle! Rommi tietenkin edesauttaa sitä hienosti.... On se hyvä, kun välillä ennättää edes itse pois alta, kun se riehuminen jo taas alkaa. :D Yöt pojat ottavat kuitenkin rauhallisesti ja nukkuvat mamman kainalossa :D Varsinaisia mammanpoikia kumpikin, ja hyvä niin! Tällaiset koirat sopivat elämäntilanteeseeni oikein hyvin. :)

Tätä kirjoittaessani pojat nukkuvat jaloissani, ja kämpässä on hiiren hiljaista... Vain kahvinkeitin porisee hiljaa taustalla... :) Tämä on sitä rauhallisuutta, jolloin on hyvä kirjoittaa, ja kenties vielä rustaan jotain myöhemmin vielä, jos sama jatkuu... Nyt kuitenkin lakkaan hetkeksi naputtelemasta tekstiä ja nappaan kahvimukin käteeni... Kirjoitus siis päättyy... Mutta vain hetkeksi... ;) Minä ja karvanaamat palaamme asiaan tuonnempana... :) Leppoisaa iltaa kaikille lukijoille! :)

 

 

Tässä on ystävämme Rusina

 

 

Palataanpa näin heti aluksi siihen, mistä kaikki alkoi... Rommi, rakas Havannankoirapoikani tuli taloon elokuussa 2010. Alkuun  en tietoisesti etsinyt koiraa, tunsin vain että sydämessäni oli koiran mentävä aukko, olenhan aina ollut koiraihminen. Kesän 2010 aikana tein varsinaisen päätöksen, koiruus taloon tulisi. Silloin vain ei ollut vielä tietoa tarkalleen millainen kaveri tänne muuttaisi. Olin harkinnut koiraa jo useamman vuoden ennen tätä ja nyt viimein saanut päätöksen tehtyä, vain se millainen kaveri minulle sopisi oli ratkomatta. Kuin sattumalta törmäsin ilmoitukseen kahdesta Havannankoirapojasta... viimein päätin sähköpostia asiasta laittaa, monen hetken mietinnän jälkeen... enhän voinut olla varma olisiko kumpikaan pennuista enää vapaana. Olin kuitenkin hyvin ajoissa ja keskustelua kasvattajan kanssa käytiin. Lopulta tilanne oli se, että pieni koirapoika oli muuttamassa luokseni.. Mikä onni ja autuus valtasi mieleni... :) omasta koirasta olin pitkään haaveillut, nyt se olisi totta! Muistelen vieläkin lämmöllä niitä hetkiä, kun asia minulle valkeni. Rommi tuotiin minulle kirjaimellisesti syliin asti ja en olisi voinut enää onnellisempi olla, enkä voi vieläkään. :D Vieläkin joskus, kun Rommia katson mieleeni tulee, että onko tämä unta? Mutta ei, ei se ole. Rommi edelleenkin herää joka päivä vierestäni <3 Rommilla on ollut hyvä ja turvallinen elämänalku. Sen huomaa! Tästä siis kiitokset kasvattajalle! mahtavan pojan olen saanut! :)

Entäpä Rusina sitten....? kuinka se tänne päätyi...? meidän oma "pusukone" tipsupoika Rusina tuli Rommin kaveriksi marraskuussa 2010, pojilla on siis vain vähän ikäeroa. Ja hyvä niin, sillä niistä on tällöin hyvin seuraa toisilleen ja jaksavat peuhata yhdessä :) Rusina on luonteeltaan Rommia vähän rauhallisempi, joten pojat täydentävät hyvin toisiaan. Hyvät lähtökohdat ovat myös tällä pojalla. :) Rommin tarinasta poiketen kävin itse Rusinan kotiin noutamassa. :) Junalla matkustettiin ja hienostihan se meni!  Saimme paljon iloisia katseita matkalla ja auttajia oli joka lähtöön. :) se matka ei todellakaan ollut yksinäinen! ilmeisesti saimme muutkin matkustajat hyvälle tuulelle ja se on hienoa se!

Ensimmäinen ilta kotona sujui moitteettomasti ja pojat kaveerasivat heti keskenään, yhteinen sävel löytyi helposti! :) Alkuun emäntää itseään vähän jännitti kyllä, miten tämä kotiuttaminen mahtaa sujua ja kuinka pärjään kahden karvaturrin kanssa, mutta hienosti se on lähtenyt sujumaan. Oppivaisia poikia molemmat ja äärettömän ihmisrakkaita!

 

Oikeastaan... voisiko tämän helpompaa olla? Ei, sanon minä! :D Mitään tuhoja pojat eivät pentuaikanaan ole tehneet ja yhteiselo mutkatonta. Vielä kun saimme hyvät koiranulkoiluttajat avuksi niin yhteiselo helpottui entisestään.... :) Näin siis tapahtui se, että nämä pojat tänne päätyivät.... jos aivan kaikki kirjoittaisin, teksti ei koskaan loppuisi, voisin puhua näistä kavereista loputtomiin ja siksi onkin hienoa, että nyt saan kertoa teille kaikille, jotka blogiamme luette Rommin ja Rusinan elämästä. Pojat toivottavat teidät kaikki tervetulleiksi seuraamaan elämäänsä, hännän huiskutuksia kaikille tutuille ja muillekin lukijoille! :)

Tässä vielä Rommin nassu jokaisen iloksi