Tässä on ystävämme Rusina

 

 

Palataanpa näin heti aluksi siihen, mistä kaikki alkoi... Rommi, rakas Havannankoirapoikani tuli taloon elokuussa 2010. Alkuun  en tietoisesti etsinyt koiraa, tunsin vain että sydämessäni oli koiran mentävä aukko, olenhan aina ollut koiraihminen. Kesän 2010 aikana tein varsinaisen päätöksen, koiruus taloon tulisi. Silloin vain ei ollut vielä tietoa tarkalleen millainen kaveri tänne muuttaisi. Olin harkinnut koiraa jo useamman vuoden ennen tätä ja nyt viimein saanut päätöksen tehtyä, vain se millainen kaveri minulle sopisi oli ratkomatta. Kuin sattumalta törmäsin ilmoitukseen kahdesta Havannankoirapojasta... viimein päätin sähköpostia asiasta laittaa, monen hetken mietinnän jälkeen... enhän voinut olla varma olisiko kumpikaan pennuista enää vapaana. Olin kuitenkin hyvin ajoissa ja keskustelua kasvattajan kanssa käytiin. Lopulta tilanne oli se, että pieni koirapoika oli muuttamassa luokseni.. Mikä onni ja autuus valtasi mieleni... :) omasta koirasta olin pitkään haaveillut, nyt se olisi totta! Muistelen vieläkin lämmöllä niitä hetkiä, kun asia minulle valkeni. Rommi tuotiin minulle kirjaimellisesti syliin asti ja en olisi voinut enää onnellisempi olla, enkä voi vieläkään. :D Vieläkin joskus, kun Rommia katson mieleeni tulee, että onko tämä unta? Mutta ei, ei se ole. Rommi edelleenkin herää joka päivä vierestäni <3 Rommilla on ollut hyvä ja turvallinen elämänalku. Sen huomaa! Tästä siis kiitokset kasvattajalle! mahtavan pojan olen saanut! :)

Entäpä Rusina sitten....? kuinka se tänne päätyi...? meidän oma "pusukone" tipsupoika Rusina tuli Rommin kaveriksi marraskuussa 2010, pojilla on siis vain vähän ikäeroa. Ja hyvä niin, sillä niistä on tällöin hyvin seuraa toisilleen ja jaksavat peuhata yhdessä :) Rusina on luonteeltaan Rommia vähän rauhallisempi, joten pojat täydentävät hyvin toisiaan. Hyvät lähtökohdat ovat myös tällä pojalla. :) Rommin tarinasta poiketen kävin itse Rusinan kotiin noutamassa. :) Junalla matkustettiin ja hienostihan se meni!  Saimme paljon iloisia katseita matkalla ja auttajia oli joka lähtöön. :) se matka ei todellakaan ollut yksinäinen! ilmeisesti saimme muutkin matkustajat hyvälle tuulelle ja se on hienoa se!

Ensimmäinen ilta kotona sujui moitteettomasti ja pojat kaveerasivat heti keskenään, yhteinen sävel löytyi helposti! :) Alkuun emäntää itseään vähän jännitti kyllä, miten tämä kotiuttaminen mahtaa sujua ja kuinka pärjään kahden karvaturrin kanssa, mutta hienosti se on lähtenyt sujumaan. Oppivaisia poikia molemmat ja äärettömän ihmisrakkaita!

 

Oikeastaan... voisiko tämän helpompaa olla? Ei, sanon minä! :D Mitään tuhoja pojat eivät pentuaikanaan ole tehneet ja yhteiselo mutkatonta. Vielä kun saimme hyvät koiranulkoiluttajat avuksi niin yhteiselo helpottui entisestään.... :) Näin siis tapahtui se, että nämä pojat tänne päätyivät.... jos aivan kaikki kirjoittaisin, teksti ei koskaan loppuisi, voisin puhua näistä kavereista loputtomiin ja siksi onkin hienoa, että nyt saan kertoa teille kaikille, jotka blogiamme luette Rommin ja Rusinan elämästä. Pojat toivottavat teidät kaikki tervetulleiksi seuraamaan elämäänsä, hännän huiskutuksia kaikille tutuille ja muillekin lukijoille! :)

Tässä vielä Rommin nassu jokaisen iloksi