Jälleen taas saatiin kirjoitteluun aihetta... tai no koskas sitä ei olisi näiden kavereiden kuuluessa elämääni... :D Koska allekirjoittanut sattuu olemaan liikuntarajoitteinen, tuo se jonkinlaista haastetta myös koiran/koirien kanssa elämiseen ja erilaisten asoiden toteutukseen. Yksi niistä asioista, joka tuo arkeen haastetta on ulkoilu koiran kanssa. Sitä helpottaakseni järjestin pojille ulkoiluttajat, jotka käyvät luonamme aamuin illoin. Mutta tokihan haluan itsekin osallistua ulkoilutuksiin, ovathan kyseessä rakkaat ystäväni. Tänään sitten saavutin sen, minkä olen toivonut tapahtuvan. Pystyn lenkkeilemään itsekseen koirieni kanssa, sähkömopon toimiessa omana kulkuneuvonani. Ei asia ollutkaan niin vaikeasti toteutettavissa, kun aikaisemmin olin luullut. Sekä Rommi että Rusina käsittävät asioita tosi hienosti, tämä on mahtavaa! kiitos pojat! :)

 

Tässä sitä huomaa, kuinka itsekin koirien myötä muuttuu... aiemmin olin hiljainen hissukka, omiin oloihini käpertyjä... Nykyään sosiaalinen höpöttäjä ja toimelias, etenkin jos asia koiriin liittyy :D Myös käsitys omista taidoistani ja kyvyistäni on vahvistunut, pojat ovat sitä hyvin auttaneet. Kuinka paljon iloa koirat tuovatkaan elämääni <3

Tämän viikon lauantaina Rommi täyttääkin jo 9kk :) Ei uskoisi, että aika menee näin nopeasti. Tämäkin päivä on mennyt yhdessä hujauksessa, kun koirien touhuja on seuraillut. Mielenkiintoisinta varmaan tässä viimeaikoina on ollut huomata, kuinka paljon koirat voivat oppia näin lyhyessäkin ajassa. Itse olen niille kaiken opettanut, ja ne todella kuuntelevat minua ja toimivat toiveideni mukaisesti. :) Muistan vieläkin, kuinka iloitsin saatuani Rommilta itse kynnet leikattua! Oli se saavutus, huomattava sellainen. Käsieni hienomotoristen ongelmien vuoksi kuvittelin, ettei sekään minulta itseltäni onnistuisi, mutta onnistuihan se. Rommi osaa ottaa tämmöiset hoitotoimenpiteet kuin mies ikään, ei turhaan hötkyile. Ojentaa vain tassunsa  kuin todetakseen: "no hyvä on, leikkaa sitte ne kynnet, mä huilaan" :D 

 

Nämä ovat näitä arjen pieniä iloja, joita nykyisellään elämässäni on paljon. Koirien myötä olen saanut myös uusia ystävyyssuhteita ja saanut positiivisen minäkuvan. :) Se tietynlainen arkuus on unohtunut kokonaan. :) Jutustelen tuntemattomillekin mielelläni, aiemmin en sitä olisi kovinkaan herkästi tehnyt.

 

Tämä päivä meni koirilla leppoisasti, jopa vähän riehuttiinkin! Se kuuluu jokaiseen päivään, jokunen riehukohtaus on tultava päivän aikana - ja etenkin Rusinalle! Rommi tietenkin edesauttaa sitä hienosti.... On se hyvä, kun välillä ennättää edes itse pois alta, kun se riehuminen jo taas alkaa. :D Yöt pojat ottavat kuitenkin rauhallisesti ja nukkuvat mamman kainalossa :D Varsinaisia mammanpoikia kumpikin, ja hyvä niin! Tällaiset koirat sopivat elämäntilanteeseeni oikein hyvin. :)

Tätä kirjoittaessani pojat nukkuvat jaloissani, ja kämpässä on hiiren hiljaista... Vain kahvinkeitin porisee hiljaa taustalla... :) Tämä on sitä rauhallisuutta, jolloin on hyvä kirjoittaa, ja kenties vielä rustaan jotain myöhemmin vielä, jos sama jatkuu... Nyt kuitenkin lakkaan hetkeksi naputtelemasta tekstiä ja nappaan kahvimukin käteeni... Kirjoitus siis päättyy... Mutta vain hetkeksi... ;) Minä ja karvanaamat palaamme asiaan tuonnempana... :) Leppoisaa iltaa kaikille lukijoille! :)